Muumikeräilyblogin kirjoittajan taustoja täytyy avata sen verran, että muutaman vuoden aikajanaa tarkkaillessa, täytyy todeta muumivillityksen olevan sellainen, joka tulee ja menee, kuitenkin aina tullakseen uudelleen. Tällä kertaa olen päättänyt että se on tullut jäädäkseen.
Olen ostanut ja myynyt, vaihtanut ja kerännyt kaikenlaista muumitavaraa satojen, tai paremmin tuhansien eurojen edestä.
Lapsen vuoksi ja lapselle, siitähän se on lähtenyt. Tai ei sittenkään. Oikeastaan muumivillitys lähti kombinaatiosta lahjaksi saatu Nuuskamuikkunen -muumimuki (joka annettiin koska se muistutti kuulemma allekirjoittanutta vapaudenkaihoineen ja matkusteluineen) sekä lapselle tarkoituksella ostetut viattomat muumi-dvd:t.
Muumimukeja ja -astioita on tässä taloudessa vilissyt hurjia määriä. Lopuksi myin ne kaikki pois, koska en halunnut olla kahvikuppien ja murokulhojen tai käyttämättömien lautasten vanki. Nyt kun niitä ei ole todella pitkään aikaan ollut, haluan niitä uudelleen. Kerääminen on kivaa, se on tavoitteellista. Muumien viattomuus ja henkilöhahmojen loputon symboliikka on kiehtovaa.
Taustoista vielä sen verran, että muumivillityksen tämän kertaista tuloa pyrin hillitsemään kirjoittamalla kaikista Muumilaakson tarinoita -sarjan jaksoista itse jaksokertomukset tai -arvostelut omalle sivullensa. Koska se ei riitä, pyrin (mahdollisimman harvoin) kirjoittamaan muista muumiasioista tänne.
Taloudestamme vielä joitakin muumiasioita löytyy, ehkä niistä kirjoitan tiiviimmin ensin, tämän jälkeen voisi sopiva kirjoitus- ja keräystahti olla parin viikon välein.
Sanomattakin selvää on, että suurin intohimo on, ja tulee olemaan muumimukit! Mutta koska muumeja voi kerätä niin monella tavalla ja muumeja on joka paikassa, ehkä tänne niistä sitten laitan.
Näin alkaa tämä tarina, nämä muistelmat.
Kirjoitti
Muumi Pappa (on eri henkilö muuten kuin Muumipappa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätähän kommenttipostia!