perjantai 12. heinäkuuta 2013

Miksi kerään muumiastioita?

Tämän blogin ensimmäisessä kirjoituksessa kerroin hieman taustoja keräilystäni. Se ei kuitenkaan vastaa täysin siihen kysymykseen, miksi kerään muumeja..

En kyllä varmaankaan täysin sitä edelleenkään tiedä. Kerroin että muumit astioissa kolahtivat kun sain ensimmäisen mukini, Nuuskamuikkusen. Lahjan antaja kertoi sen muistuttavan häntä minusta. Ja kai tuo hahmo vähän samanoloinen onkin kuin minä.
Oma lapsi ja loputtomat Muumilaakson tarinoita -sarjan katselut innostivat muumien maailmaan. Nehän ovat oikeastaan aika viattomia, ja eri hahmoissa on kivalla tavalla ihmisyyden kirjoa edustettuna stereotyyppeineen. Lisäksi monessa hahmossa tuodaan esiin useampia puolia,esimerkkinä Mörkö, joka on muumimaailman pahis, on hänessä toinen, hyväkin puoli joka satunnaisesti pilkahtaa esiin. Muumien tarinoissa käsitellään elävän elämän ilmiöitä tavalla, jotka viihdyttävät lapsia mutta joista aikuinen voi napata jopa idean. Kuinka monessa nykyajan animaatiossa tai lasten sadussa on syvällisyyttä? Ei monessa.

Keräilyni ensimmäisen aallon alkaessa minulla oli Nuuskamuikkunen, vuoden 2007 sesonkimukit sekä joku neljäs jota en muista. Tein paljon kauppaa huuto.netissä ja huomasin äkkiä että joistakin muumimukeista pyydetään paljon rahaa. Koska minä, monen muun tavoin, olen perso ylimääräiselle rahalle, hokasin äkkiä yhden artikkelin lisää jota voisin myydä huutiksessa. Niin alkoi hillitön keräilyvimma.
Ostin kaupasta ja huutiksesta, suurella volyymilla kaikkia sellaisia muumiastioita jotka olivat poistuneet tai poistumassa tuotannosta. Sijoitin yli sadan euron mukeihin ajatuksella että olisin voinut kuluttaa saman rahan "tyhmyyksiin". Astioita jäi koko ajan enemmän itselle kuin mitä myin eteenpäin, ja kuten kaikki tietävät muumeihin saa menemään rahaa kun oikein innostuu.

Osaa kalliimmista mukeista / astioista myin hiljakseen eteenpäin rahan tarpeessa, osaa säästin. Kokoelma laajeni nopeasti mukeista kaikkiin astioihin.

Jossakin vaiheessa kyllästyin siihen että olin koukussa. Sillä ei ollut väliä että mikä se koukutuksen aihe oli, en vain pitänyt siitä että muumeja piti kerätä. Lisäksi Arabian tekemät pari ikävää ylläriä ärsyttivät. Näitä oli esim. Hemuli-, Vilijonkka- ja Vihreä Pikku Myy -lautasten uudistuotanto. Myös Perhe-kannun uusi tuleminen ärsytti. Ne alensivat hintoja aika paljon hetkeksi, vaikka lautaset olivatkin ilman pohjakuvaa. Kalliimmissa astioissa kun kuitenkin on sijoitusarvoa; ne saa eteenpäin helposti ilman että menettää astiaan alunperin käyttämänsä rahan. Kun kokoelman arvo on jopa tuhansia euroja, ei viitsi pelleillä sen kanssa että yhtenä aamuna arvo onkin enää kymmenesosa.
Ja niin myin kaikki pois.

Joku veto jäi kuitenkin erityisesti ensimmäisiin sesonkimukeihin. Ne olivat jopa hienoja. Ja niin hiljalleen aloin niitä kerätä. Olen yrittänyt pysyä niissä astioissa mitä voi ostaa kaupasta, sillä en halua ottaa sitä riskiä että "sijoitusastian" arvo alenisi. Kuitenkin joitain sesonkejakin on jo tarttunut matkaan. Olipa hetken Muumityttö -mukikin, tännekin sen listasin, se kuitenkin löysi uuden kodin jo.

Jatkan muumien keräämistä. Ehkä annan ne lapselle joskus tulevaisuudessa. Keräilylle persona luonteena joka tapauksessa tarvitsen jonkun mihin kohdistaa tuon tarpeen, ja teen sen näihin.

Tällaista kirjoittelee
Muumi Pappa / Muumipappa / keräilijä / tai jotain..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätähän kommenttipostia!